aveneo / mi ni ma / teeth

englannin kielessä on sana, joka pitkään piti pintansa suosikkisananani: nomenclator. nimeäjä.
tässä teille uusia nimiä.
aveneo.
mi ni ma.
teeth.
yllättäen kaikki liittyvät musiikkiprojekteihin.

aveneo. niclas kristiansson, minä, heikki ryynänen ja pete ruikka.
mi ni ma. roope, minä ja niclas.
teeth. dubstep-minä.

tällä hetkellä istun ruokailuhuoneen pitkän pöydän ääressä muurlassa, tulevan suur-salon (luit oikein!!!) alueella, äänittämässä isoja ambiensseja aveneo-konserttia (juhlaviikkojen huvilateltta 24.8.2007) varten. niku on tupakalla, minä bloggaan.
mi ni ma taasen soitti neitsytkeikkansa konemetsässä laajenneiden pupillien keskellä. slam it / alas-klubilla redrumissa kakkoskeikka viime keskiviikkona. out of hands.
teeth. myspace.com/ayyouee. omia dupstepin sateenvarjon alle putoavia rytmejä.

tunnelma on aurinkoinen ja leppeä, nimittäin taustalla soi vaatimattomasti po’landin kirill lorech featuring sinikka sokka, nipsu ja lapsikuoro: auringon laulu. big tings. ja mahtava nimi.

more to come.

reactivation

olin tyystin unohtanut että mullahan on blogi.
tai no en tyystin, mutta täysin.

paljon ajatuksia herättäneitä tapahtumia takana. kiasman urb kiertueella -kierros lopussa, viimeisinä pysäkkeinä oulainen ja hämeenlinna. oulaistelaisia (!) paikalle hilautui leffateatterillinen ja hämeenlinnassa tein työpajan värikkään (suomi/kongo) 6-16v. porukan kanssa. peten (ruikka, videotaiteilija) kanssa tehtiin molemmissa paikoissa keikka, mun rytmit ja peten visut, uutena toimintamuotona midisynkatut kuvat äänien kanssa. toimii eritoten wobble-bassojen kanssa. grande finale näistä urb kiertueella -keikoista tulee urb07-festivaaleilla, kun soitetaan samoista materiaaleista konsertti mbarin terassilla, niin että visuaalit projisoidaan bio rexin isolle tyhjälle ulkoseinälle. kaupungin isoimmat visuaalit, kaupungin isoin soundi.

tai no ok, hjallis hallis oli isommat euroviisujen aikaan, mutta sittemmin ei mitään tällaista ole nähty.

isoin soundi… soundia on tullut pohdittua paljon lähiaikoina. huomaan että mulla on sellainen fiksaatio miksata kaikki mahdollisimman isolle. niin isolle, että kaikesta tulee hiljaista. dynamiikka häviää siinä jossain matkalla. ideaalisoundi tuntuu olevan vähän niinkun absoluuttinen nollapiste (0 kelviniä, ei siis se rovaniemeläinen bändi), lähelle pääsee, ja jopa vähän yli, muttei koskaan kohdalle (teknillisessä korkeakoulussa otaniemessä ovat kuulemma päässeet ihan viereen ja miinus-kelvineillekin, muttei koskaan just nollaan (ihan hyvä luulisin, koska nolla kelvinissä materia hajoaa, jos olen oikein ymmärtänyt!)!). nolla kelviniä – OK.

rrimöykk-roopen ja niclas kristiansson-nikun kanssa ollaan aktivoiduttu katusea soundsystem -keikkojen pohjalta syntyneen mi ni ma -projektin kanssa. ja poikien kanssa ollaan studiolla uusia rytmejä rakennellessa keskusteltu soundi-aiheesta. riittämättömyyden tunne. kompurointi on kaksoismerkitys.

ajattelin kyllä alkaa postailemaan rytmejä myspaceen. ainoona esteenä on, että ihminen ei voi noin vaan päivittää myspace-tiliänsä myspace musiikki-tiliksi. näin ovat kieroon rakentaneet maailman. nyt kaikki 10000 ystävääni, joutuvat tutustumaan uudestaan mattiin, tai no muusikkoon minussa. hankalaks menee. pistin joskus oman musiikin tekemistä aloitellessani itselleni syyn harjoitella: projekti 2008. että 2008 saisin oikein julkaisukelpoista musiikkia aikaiseksi. katotaas nyt. onneksi -08 loppuun on aikaa vielä puolitoista vuotta.

suomen vaalit

ainiin… olin unohtanut tyystin suomen vaalit.
ehkä ihan hyvä.

liian iso systeemi, jossa minutkin pieni kaduntallaaja on pistetty osavastuuseen suunnasta, jota yhdessä otetaan. minä ja muut kadunmiehet. päätettiin sitten porukalla valita vallankahvaan taasen koko joukko ihmisiä, joista ainakaan minä, pieni kaduntallaaja ja osavaikuttaja, en saa mitään irti. jälleen kerran, vaalienalusaika oli yhtä kierrettyä vastausta. kommunikaatio on epäsuoraa kun sanoo jotain, eikä tarkoita sitä vaan tarkoittaakin jotain aivan muuta jota ei sano. huh. lainatakseni dixxxaa ja nukkehallitusta: “voi eiii! ou nouuu!”

erityisen hämmentävää on ilmastonlämpenemisen aiheuttaman ympäristökeskustelun laskeutuminen vaalien välineeksi. sen pikainen ja pinnallinen liittäminen osaksi jokapäiväistä diskurssia viimeisten kahden vuoden aikana on ollut jo äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus. mutta nyt vaaleissa homma lähti käsistä. sapettaa nähdä kaikissa medioissa kun itse asiat jäävät kiertelevän kaartelevan politikoinnin jalkoihin. ehkä saan lainata tämän päivän hesarista vuorenlehdon roopea, 18: “en luultavasti hyväksyisi (ajoneuvoveron) muutosta. en ole kovinkaan huolestunut ilmaston muutoksesta, sillä se ei vaikuta näkyvästi minun elämääni.”

hyvä roope.
eiköhän tämä kiteytäkkin sitten kaiken.
en usko, että tämä kaveri äänesti vihreitä. ehkä tyytyi kokoomuksen tai keskustan kivaan ympäristöohjelmaan. ja kaikkeen kivaan muillakin osa-alueilla. ainiin, piti mainita että vaimon isotäti on jonottanut reilun vuoden hoitokotipaikkaa. ehtinyt tulla miltei kokonaan sokeaksi odotellessa. sama meininki ympäristöpolitiikkaankin, niin vot.

tulevaisuudestasi tulee mielenkiintoinen roope, 18.
tulevaisuudestasi tulee mielenkiintoinen suomi, 90.

paris paris

seikkailut seikkailtu.

thaimaasta ei voinut kirjoittaa tälle palvelimelle. jostain kummallisesta ja vaikeatulkintaiseksitekevästä (voiko tällasta sanaa olla olemassa) syystä, kirjoittaessa tuli vaan koko joukko kiinalaisia kirjaimia. eikä koneella toisen jälkeen voinut tätä ominaisuutta muuttaa. mun blogi-postaukset olis siis ollut mielenkiintoista luettavaa 1,9 miljardille kiinalaiselle.

kaukoitäseikkailuiden jälkeen ehdin urb-porukastakin tuttujen visu-ihmisten kanssa käväsemään pariisissa. viikko matkojen välissä oli aikamoista haipakkaa uuden koneen updeittailuiden, erityisesti ableton live-päivityksen, ja intensiivisen luomisen kanssa. pariisissa siis esiinnyttiin pikseliähkyn ranskalaisversiossa, mal au pixel-festivaaleilla. mielenkiintoisin aspekti ähky-festivaaleissa oli helsingin festivaalin perjantain pikseliALAS-klubi. osallistuin illan järjestämiseen, kokonaisuuden rakentamiseen ja käytännön säätämiseen, mutta itse perjantai-iltana heräilin krabissa lauantai-aamuun.

kuukausi keskittymättä mihinkään arkiseen luomistyöhön liittyvään (lue: ilman konetta) teki sanoinkuvaamattoman hyvää. vauhti matkan jälkeen on ollut aktiivisempi kuin sitä ennen. erityisesti kuukauden loma korville oli korvaamaton (!). muutamaan kertaan maria tulistui kun etsin konetta päästä sähköposteille. tietysti koin myös velvollisuutta kommentoida teille artistista prosessiani. tai sen puutetta. tietokonevajareiden lisäksi matkalla iski myös jalkapallovajarit. ne saatiin hoidettua yksillä päikkäreillä television edessä loman viimeisinä päivinä. maria kuukahti ensin viereen ja itse yritin olla kiinnostunut toissapäiväisestä pelistä, kunnes simahdin. mieluummin asiat tasapainossa, kuin överit tai vajarit.

takaisin pariisiin. vedin keikkapaikassa mains doeuvresissa myös työpajan jennin kanssa. tällä kertaa osallistujat olivat 4-7v malilaislapsia. voitte varmastikkin arvata, että ylistän tän kokemuksen ylimpiin taivaisiin. kyllä. oli mahtavaa. työpaja kesti ehkä tunnin, mutta sen aikana se innostumisen energia joka pikkuihmisistä välittyi oli loistavaa. loisti. ilo. nuff said.

pariisissa esiintyi muutama mielenkiintoinen maailma.
ensinnäkin presidentin vaalit ja niiden julkinen kommentointi. kaupunki oli täynnä (eritoten varsin kommunistinen saint-ouen (eli paikallinen vantaa) missä mains doeuvreskin on) A3-A0 -kokoisia mustavalkojulisteita, joiden viestiä ei tarvinnut pitkään miettiä: lääketieteellinen myrkyn merkki jonka alla kissankokoisilla kirjaimilla SARKOZY. yleensä vieressä oli joukko “BERLUSCOZY” tarroja.
toiseksi ystävieni yhtye oli siirtynyt seuraavalle suosion tasolle: bändäreillä oli silikonirinnukset ja niistä sai valita yöseuransa. ja minä siinä vieressä vastanaimisiin menneenä (avio)miehenä. tasan ei käy onnen lahjat. päättäkää itse kumpaan suuntaan.

ainiin ja paris paris on klubi.

lauantain postaus, vasta nyt

lauantai URB-kiertueella tampereen työpajojen kolmas ja viimeinen päivä.

huh.

työpajautus (eli työpajan vetäminen) on projektihommaa. nyt aikaa on ollut kolme päivää. ja näin lyhyellä aikataululla ekonominen ajankäyttö on arvossaan. lähtökohta on sekä ihanteellinen että ihan ihmeellinen. uudet ihmiset, uusi työryhmä. ja kolmessa päivässä ehtii just ja just tutustua porukkaan niin että alkaa päästä keskusteluihin pelkän tekemisen takana kiiluvista prosesseista. kunnes… that’s it.

jyväskylään verrattuna lähtökohdat työpajaan on verrattain erilaiset. nyt tehdään rap-kuoroa, seuraten alkuperäistä suunnitelmaa. työryhmä: minä ja kolme aikaisemmin musiikkia tehnyttä (!) kaveria. ja mikä parasta, kolme avoinmielistä kaveria.

tänään tarkoituksena on kerätä kokonaisuus kasaan ja harjoitella. eli homman vaikea osa. jääkiekko-ottelu alkaa kello 5 (deadline) ja ennen sitä, sanotaanko, hommaa riittää. lähtökohtana tälle pajalle oli ettei lopputulos kuulostaisi miltään mitä kukaan mukana-olijoista on tehnyt aikaisemmin. se ainakin pitää paikkansa. ensimmäisestä rap-kuoro biisistä on tulossa 5 minuutin narratiivi neljästä nuoresta miehestä joilla kaikilla on tietämättään yhteinen menneisyys. nainen.

mullakin oli yks sellanen nainen…

lisää tästä kokeilusta seuraa ehkä jo kesällä 2007.
huutajat meets rap hall of fame.

urb-kiertueella on osoittautunut, ainakin mulle, mielenkiintoiseksi kokemukseksi, pajojen ulkopuolella. löyhyydessään tiivis taiteilijaporukka, päivittäiset pajaprosessien purkusessiot ja vapaa-ajalla rönsyilevät keskustelut taiteen tekemisestä, on synnyttänyt paljon ajatuksia uusista projekteista—niin omista projekteista ja niiden mahodllisuuksista kuin myös yhteistyöstä kiertue-taitelijoiedn kanssa. no, visuaali-pajaa vetävän jennin kanssa ollaan jo tekemässä pariisin pikseliähkyyn “adieu la vie usuelle”, joka pohjautuu kiertue-materiaalille, joten… point made.

tampere-päivät jäävät historiaan tekemisen riemuvoittona. samanaikaisesti pajan kanssa, tietokoneella on syntynyt alas-klubin juliste, käännös saul williamsin runosta “list of demands”, lehtijuttu villasukista, ja “adieu la vie usuelle” äänimateriaali ja kokonaisuushahmotelma. kulttuurin petri keskitalo.

perjantain saldo.
työpajan siirto tampereelle ja häiden jälkeiset polttarit.

nenä turvoksissa. kylkeä kolottaa. nilkka aristaa alla. ja niskat on jännityksestä jumissa. ihan kirjaimellisesti… sain nenilleni. ja ihan kirjaimellisesti… sain turpaan. tiesittekö, että jos lyödään kyrkillä nenään, niin että tulee verta, se veri tulee paksumpana? minä tiedän. jouduin/pääsin (miten sen nyt ottaa) eilen polttareiden häiden jälkeisessä osuudessa pystymetsästä thainyrkkeilykehään maailmanmestari joukon (nimi muutettu) kanssa. sain kyytiä. nuff said.

kiasma-riku soitti eilen ja ilmoitti ylöjärven työpajan siirrosta tampereelle. passaa. uus osoite on vuoltsu, linja-autoaseman kupeessa. ceebro-keikat on aina ollut tamperelaisille pieni punainen vaate (punainen vaate tässä yhteydessä tarkoittaa, että härkää kyllä ärsyttää, mutta hyökkäämisen sijaan hän päättää kiertää vaatteen kaukaa). tai no ainakin räppiyleisölle. paras keikkakokemus on klubilta yhteisillasta magyar possen ja kuusumun profeetan kanssa.

joten, aika ottaa härkää sarvista. nyt tehdään taidetta! pajan tampereelle siirto synnytti samantien muutamia ajatuksia, joita nyt koitan toteuttaa koneelle asti. visuaalityöpaja-artisti peten kanssa puhuttiin eilen puhelimessa tampereen tapahtumista, ja sivulauseessa summattiin odotukset näille pajoille: saadappa aikaiseksi kunnon dialogi tekemisestä. kiinnostaisi päästä pajalaisten kanssa syvälle siihen miksi ja mihin rap-teoksen (tai biisin) voi viedä. ei että mihin se pitäisi viedä, tai että mihin sen haluaisi viedä, vaan yksinkertaisesti mihin se voisi riittää, mitä se voisi olla. run dmc on tehnyt biisin aerosmithin kanssa. saul williamsin runosta on sävelletty sinfoniaversio. mitäs vielä vois keksiä tehdä?

uus look + uudet musiikit

blogilla on nyt uus taitto.
valkoinen, minimalistinen ja suora.
(palvelimen suomat vaihtoehdot oli aika vähissä).

pitäis vielä kekkaa minne uploadaisin ton jyväskylä-biisin, niin päästäis virallisesti liikenteeseen urb-juttujenkin kanssa.

nyt on muuten myös mun ensimmäinen virallinen työpäivä uuden urb/pikseliähky-materiaalin työstämisessä. kolme suuntaa mihin tuntuis vetävän uutta audio-materiaalia:
1) pelkistetty, riisuttu naksutus,
2) tositositekno (ei ihan SCOOTERia (se olis ollu tositositositekno), mutta lähempänä RITCHIE HAWTINia),
3) grimeen/dubsteppiin viittaava, osittain jopa crunkki suunta…

kaks noista menee sekaisin, mutta mitkä kaks, ja miten?
naksudubsteppiä? scootercrunkkia?
päätös on prosessi.

helsingistä

takaisin helsingissä.

vuosikausia miettinyt että mitäköhän sitä maalaispoika tässä kaupungissa tekee. no eilen illalla helsinki tarjoili parastaan kun palattiin vaimon (ja nyt voi virallisesti kirjoittaa, että vaimon (vapise RUUDOLF!)) kanssa maalta. hetken sekamelskakauhuilun jälkeen päädyttiin koko teatteriin katsomaan SAMI KUKAN levyjulkaisutilaisuutta, vaikkakin todellisuudessa kylläkin enemmän katsomaan lämppärinä esiintynyttä SAMULI KOSMISTA. ensimmäinen keikka! mies, kellopeli ja granulaattori! vaikka kyse onkin läheisestä ystävästä, niin silti yllätyin kuinka sitä voikaan vielä innostua uudesta musiikista. viimeksi joku toimi yhtä hyvin kun kuulin ensimmäisiä dubstep-kappaleita. päällimmäisenä samulista mieleen jäi kapuloilla soitettu kellopelin ja kanteleen vahinkoristeytykseltä näyttävä jousisoitin, reititettynä tietysti kaospadin läpi. samuli kosminen, suomen MATMOS.

koko teatteri on hyvä. teatterin baaritilassa pääsee julkisessa tilassa niin lähelle kuin voi TUOMAS TOIVOSEN lanseeraamaa termiä moderni kamarimusiikki. eilen pieneen baariin oli ahtautunut viitisenkymmentä ihmistä, ja kun 50 ihmistä istuu hiirenhiljaa kymmenen neliön huoneessa kuuntelemassa hiljaista musiikkia, ollaan aika lähellä kotitunnelmaa. katusean kanssa ollaan viritelty samaa ideaa jo pitkään ja toteutettukin intiimi-ilta (sic) kahdesti. toinen keskittyi ambienttiin, toinen islantilaisen mum-yhtyeen entisen solistin KRIA BREKKANin soolokeikkaan. täydellinen kääntöpuoli dubstep-bileiden bassojyräykselle tai alas-klubin tanssilattiateknolle on tässä. hiljaista musiikkia hiljaisille ihmisille.

kokossa toteutuu pienen skaalan paikallisuuden tuntu. isoja kärkikokemuksia ei tarvitse etsiä kaukaa, ne tulevat luokse.

sami kukan keikka, erityisesti uuden levyn biisit, joita muuten on tuottanut arvovaltainen kaksikko JOOSE KESKITALO ja ARVI LIND, herätti paljon ajatuksia. ensinnäkin, synkkää oli. mies ja kitara, ja tuskin tuntui olleen samin elämässä paljoakaan auringonsäteitä viime aikoina. me, juuri häälomalta palanneina, oltiin, sanottaisko eri tunnelmissa. silti kitara kuulosti hyvältä. toiseksikin, synkkää oli. uudet laulut pistivät reflektoimaan ihmisten kokemusta mun kirjasta (aavaavaa, 2005), jonka maailmassa on loppuen lopuksi paljon samaa synkkyyttä. ja että miksi hymyilevä herrasmies kirjoittaa (tai laulaa) sellaista synkkyyttä. on tottakai ymmärrettävää, ettei musiikin, tekstin tai muunkaan taiteen tarvitse olla mitenkään yksyhteen replika omasta subjektiivisesta todellisuudesta, mutta mietityttää miten samin valinnat, ja omat valintani, vaikuttavat yleisöön. tietysti yleisö valikoi mitä haluaa kuunnella/lukea/nähdä. mutta myös, millaisia virikkeitä taiteilija antaa (minä annan).

hermeneuttinen kehä vie takaisin tämän vietin alkuun. helsinkiin. ja ajatukseen synkyydestä jota on täällä asumisaikanaan kirjoittanut. aurinko paistaa kirkaalta taivaalta, miksei myös kirjoittajan kynästä? onko ainoa tapa pusertaa ulos tätä aikaa kirjoittaa pimeyttä päällemme? mitä kirjoittaa on todellisuuskysymys. miten sen kirjoittaa on keskittymiskysymys—ja oma keskittymiseni aavaavaan ilmoille päästämisen jälkeen on ollut etsiä uutta, kirkkaampaa kieltä. vetää lukija kohti kirkkautta synkkyyden sijaan.

loppukaneetti: miltä kuulostaa kirkas dubstep?

blogin aloitussanat

tässä sitä istutaan muurlassa, mahdollisimman kaukana mistään edes urbaaniin viittaavasta, edessä pakkasessa kipristelevä maalaismaisema. tässä ensimmäinen blogini, ensimmäinen viestini.

ensinnäkin!
suomi-blogeista kannattaa seurata myös:
deadboysmassive.blogspot.com
grayframe.org/step

ja toiseksi itse aiheesta!
urb kiertueella – tiimoilta seuraava koitos on tampereella. eli ensin 1.-3.3. ylöjärvellä rap-työpaja, jyväskylän workshopissa tehtiin biisi LÄHIÖITÄ, jonka uploadaan sivuille kun ehdin. eli asap. tampereella teatteri hällässä jatketaan 10.-11.3. siellä esim. mun keikka visuaali-jennin ja kitaristi-kaveri joona hasanin kanssa. musiikki liikkuu jossain dubstepin/grimen ja teknon välillä.

ja kolmanneksi!
tässä blogissa aion listata ja tilittää tuntojani maailmanmenosta ja musiikista. toivottavsti tyyliin:
blackdownsoundboy.blogspot.com

tästä tää lähtee!

matti.