default. period.

perjantain saldo.
työpajan siirto tampereelle ja häiden jälkeiset polttarit.

nenä turvoksissa. kylkeä kolottaa. nilkka aristaa alla. ja niskat on jännityksestä jumissa. ihan kirjaimellisesti… sain nenilleni. ja ihan kirjaimellisesti… sain turpaan. tiesittekö, että jos lyödään kyrkillä nenään, niin että tulee verta, se veri tulee paksumpana? minä tiedän. jouduin/pääsin (miten sen nyt ottaa) eilen polttareiden häiden jälkeisessä osuudessa pystymetsästä thainyrkkeilykehään maailmanmestari joukon (nimi muutettu) kanssa. sain kyytiä. nuff said.

kiasma-riku soitti eilen ja ilmoitti ylöjärven työpajan siirrosta tampereelle. passaa. uus osoite on vuoltsu, linja-autoaseman kupeessa. ceebro-keikat on aina ollut tamperelaisille pieni punainen vaate (punainen vaate tässä yhteydessä tarkoittaa, että härkää kyllä ärsyttää, mutta hyökkäämisen sijaan hän päättää kiertää vaatteen kaukaa). tai no ainakin räppiyleisölle. paras keikkakokemus on klubilta yhteisillasta magyar possen ja kuusumun profeetan kanssa.

joten, aika ottaa härkää sarvista. nyt tehdään taidetta! pajan tampereelle siirto synnytti samantien muutamia ajatuksia, joita nyt koitan toteuttaa koneelle asti. visuaalityöpaja-artisti peten kanssa puhuttiin eilen puhelimessa tampereen tapahtumista, ja sivulauseessa summattiin odotukset näille pajoille: saadappa aikaiseksi kunnon dialogi tekemisestä. kiinnostaisi päästä pajalaisten kanssa syvälle siihen miksi ja mihin rap-teoksen (tai biisin) voi viedä. ei että mihin se pitäisi viedä, tai että mihin sen haluaisi viedä, vaan yksinkertaisesti mihin se voisi riittää, mitä se voisi olla. run dmc on tehnyt biisin aerosmithin kanssa. saul williamsin runosta on sävelletty sinfoniaversio. mitäs vielä vois keksiä tehdä?

blogilla on nyt uus taitto.
valkoinen, minimalistinen ja suora.
(palvelimen suomat vaihtoehdot oli aika vähissä).

pitäis vielä kekkaa minne uploadaisin ton jyväskylä-biisin, niin päästäis virallisesti liikenteeseen urb-juttujenkin kanssa.

nyt on muuten myös mun ensimmäinen virallinen työpäivä uuden urb/pikseliähky-materiaalin työstämisessä. kolme suuntaa mihin tuntuis vetävän uutta audio-materiaalia:
1) pelkistetty, riisuttu naksutus,
2) tositositekno (ei ihan SCOOTERia (se olis ollu tositositositekno), mutta lähempänä RITCHIE HAWTINia),
3) grimeen/dubsteppiin viittaava, osittain jopa crunkki suunta…

kaks noista menee sekaisin, mutta mitkä kaks, ja miten?
naksudubsteppiä? scootercrunkkia?
päätös on prosessi.

takaisin helsingissä.

vuosikausia miettinyt että mitäköhän sitä maalaispoika tässä kaupungissa tekee. no eilen illalla helsinki tarjoili parastaan kun palattiin vaimon (ja nyt voi virallisesti kirjoittaa, että vaimon (vapise RUUDOLF!)) kanssa maalta. hetken sekamelskakauhuilun jälkeen päädyttiin koko teatteriin katsomaan SAMI KUKAN levyjulkaisutilaisuutta, vaikkakin todellisuudessa kylläkin enemmän katsomaan lämppärinä esiintynyttä SAMULI KOSMISTA. ensimmäinen keikka! mies, kellopeli ja granulaattori! vaikka kyse onkin läheisestä ystävästä, niin silti yllätyin kuinka sitä voikaan vielä innostua uudesta musiikista. viimeksi joku toimi yhtä hyvin kun kuulin ensimmäisiä dubstep-kappaleita. päällimmäisenä samulista mieleen jäi kapuloilla soitettu kellopelin ja kanteleen vahinkoristeytykseltä näyttävä jousisoitin, reititettynä tietysti kaospadin läpi. samuli kosminen, suomen MATMOS.

koko teatteri on hyvä. teatterin baaritilassa pääsee julkisessa tilassa niin lähelle kuin voi TUOMAS TOIVOSEN lanseeraamaa termiä moderni kamarimusiikki. eilen pieneen baariin oli ahtautunut viitisenkymmentä ihmistä, ja kun 50 ihmistä istuu hiirenhiljaa kymmenen neliön huoneessa kuuntelemassa hiljaista musiikkia, ollaan aika lähellä kotitunnelmaa. katusean kanssa ollaan viritelty samaa ideaa jo pitkään ja toteutettukin intiimi-ilta (sic) kahdesti. toinen keskittyi ambienttiin, toinen islantilaisen mum-yhtyeen entisen solistin KRIA BREKKANin soolokeikkaan. täydellinen kääntöpuoli dubstep-bileiden bassojyräykselle tai alas-klubin tanssilattiateknolle on tässä. hiljaista musiikkia hiljaisille ihmisille.

kokossa toteutuu pienen skaalan paikallisuuden tuntu. isoja kärkikokemuksia ei tarvitse etsiä kaukaa, ne tulevat luokse.

sami kukan keikka, erityisesti uuden levyn biisit, joita muuten on tuottanut arvovaltainen kaksikko JOOSE KESKITALO ja ARVI LIND, herätti paljon ajatuksia. ensinnäkin, synkkää oli. mies ja kitara, ja tuskin tuntui olleen samin elämässä paljoakaan auringonsäteitä viime aikoina. me, juuri häälomalta palanneina, oltiin, sanottaisko eri tunnelmissa. silti kitara kuulosti hyvältä. toiseksikin, synkkää oli. uudet laulut pistivät reflektoimaan ihmisten kokemusta mun kirjasta (aavaavaa, 2005), jonka maailmassa on loppuen lopuksi paljon samaa synkkyyttä. ja että miksi hymyilevä herrasmies kirjoittaa (tai laulaa) sellaista synkkyyttä. on tottakai ymmärrettävää, ettei musiikin, tekstin tai muunkaan taiteen tarvitse olla mitenkään yksyhteen replika omasta subjektiivisesta todellisuudesta, mutta mietityttää miten samin valinnat, ja omat valintani, vaikuttavat yleisöön. tietysti yleisö valikoi mitä haluaa kuunnella/lukea/nähdä. mutta myös, millaisia virikkeitä taiteilija antaa (minä annan).

hermeneuttinen kehä vie takaisin tämän vietin alkuun. helsinkiin. ja ajatukseen synkyydestä jota on täällä asumisaikanaan kirjoittanut. aurinko paistaa kirkaalta taivaalta, miksei myös kirjoittajan kynästä? onko ainoa tapa pusertaa ulos tätä aikaa kirjoittaa pimeyttä päällemme? mitä kirjoittaa on todellisuuskysymys. miten sen kirjoittaa on keskittymiskysymys—ja oma keskittymiseni aavaavaan ilmoille päästämisen jälkeen on ollut etsiä uutta, kirkkaampaa kieltä. vetää lukija kohti kirkkautta synkkyyden sijaan.

loppukaneetti: miltä kuulostaa kirkas dubstep?

tässä sitä istutaan muurlassa, mahdollisimman kaukana mistään edes urbaaniin viittaavasta, edessä pakkasessa kipristelevä maalaismaisema. tässä ensimmäinen blogini, ensimmäinen viestini.

ensinnäkin!
suomi-blogeista kannattaa seurata myös:
deadboysmassive.blogspot.com
grayframe.org/step

ja toiseksi itse aiheesta!
urb kiertueella – tiimoilta seuraava koitos on tampereella. eli ensin 1.-3.3. ylöjärvellä rap-työpaja, jyväskylän workshopissa tehtiin biisi LÄHIÖITÄ, jonka uploadaan sivuille kun ehdin. eli asap. tampereella teatteri hällässä jatketaan 10.-11.3. siellä esim. mun keikka visuaali-jennin ja kitaristi-kaveri joona hasanin kanssa. musiikki liikkuu jossain dubstepin/grimen ja teknon välillä.

ja kolmanneksi!
tässä blogissa aion listata ja tilittää tuntojani maailmanmenosta ja musiikista. toivottavsti tyyliin:
blackdownsoundboy.blogspot.com

tästä tää lähtee!

matti.